Ei päätä eikä häntää

 Olipa kerran koira, jolla ei ollut päätä eikä häntää. Ja, niin kuin tiedät, sellaisia koiria ei ole enää olemassakaan, sillä suuttomina ne eivät voineet syödä. Niiden vatsat pullistuivat nälkiintyneinä palloiksi ja ne vierivät pois kotoa ja niiden elämä oli ainaista alamäkeä.

Ja koska niillä ei ollut kuonoa, jolla haistella, ne eivät koskaan löytäneet tietä takaisin. ja ne olivat aina eksyksissä.

Ja koska niillä ei ollut kieltä, jolla läähättää, niiden tuli niin kuuma, että niiden pallovatsat muuttuivat kaasupalloiksi. Ja ne katosivat taivaan tuuliin. Ja ne olivat jatkuvasti pilvessä.

Ja koska niillä ei ollut häntää, ne eivät voineet iloita eivätkä hävetä - koiran luonnehan on hännässä - siksi ne olivatkin niin luonnottomia, ettei niitä enää pitkään aikaan ole ollut olemassa.

 Paitsi juuri nyt, juuri tämän ainoan kerran on koira, jolla ei ole päätä eikä häntää. - Ja meidän on autettava sitä, sinun ja minun! 

 

Tällä leijanarullani innistuin pyydystämään koiran, jolla ei ollut päätä eikä häntää.